Lokakuu, lokakuu

 

Päivät lyhenevät, viimeiset kanttarellit kurottavat maasta,

syksyn väriloisto vähenee ja lopulta katoaa.

 

Jonain aamuna yllättää pakkanen,

pienet jääkiteet auton tuulilasissa ja isommat kadun lammikoissa.

 

Vasta sitten kaivan esiin pipon ja käsineet,

ja valmistaudun kohtaamaan talven.

 

 

Tässä tuntemattoman Tuulan aamuruno, juuri äsken vapaapäivän innoitamana rustattu. Viikonloppujen aamulenkit siirtyvät aina vain myöhäisempään ajankohtaan, kun haluan edes vähän päivänvaloa tietämme valaisemaan. Senna ei kai oikein voi ymmärtää, miksi mamma ei nouse sängystä, vaikka se kuinka yrittää tehdä selväksi, että on uusi aamu ja lenkin aika. Sennan sisäinen kello toimii näköjään tosi luotettavasti.

 

Tällä viikolla saimme Pilates-tunnilla uudet käsipainot, sellaiset kilonpainoiset. Siis pitihän niistä toki  maksaa, mutta nyt saimme ne ikiomiksi. Aluksi ne tuntuivat kevyiltä, kuin tyhjää olisi nostellut, mutta tunnin lopussa kyllä oli jo tuskainen hiki ihon pinnassa. Ja eilen kaksi päivää myöhemmin, vasen olkapää olikin jo melko kipeä. Ihmeellisintä tässä on se, että myös Tuomon vasen olkapää on kipeä, vaikka hän ei osallistuut ko. Pilates-tunnille eikä tietääkseni ole muuta kuin ohimennen vilkaissut ko. painoja...

 

Toissailtana oli taas Sennan TOKO-harkat. Siellä Sennan sisko Tiuhti oksenteli ja eilen sitten Sennakin oksensi kaksi kertaa. Taisi olla jotain tarttuvaa mahatautia, mutta tänään Senna on ollut aivan kunnossa ainakin tähän saakka.

 

Laitan tähän loppuun vielä päivän teemaan ja ajankohtaan sopivia kuvia tältä viikolta. Ensi kerralla julkaisen uusia kuvia meidän eläimistä.

 

Aronian lokakuiset lehdet

Jättimaksaruoho parhaimmillaan

Portinpieli on parhaat päivänsä tältä vuodelta nähnyt

Täsäpä työmaata vielä kerrassaan

Senna talonvahti

Tässä lisää työmaata

Sennukka

Piha alkaa näyttää vähän ankealta

 

Positiivisia ongelmia

Terveisiä Tallinnasta, jossa kävimme Helenan ja Karin kanssa vaihteeksi näkemässä ja kuulemassa Vesa-Matti Loiria. Kuten jokaisella Tallinnan reissulla, tälläkin kertaa tavoitteena oli oli kokea jotain uutta. Nyt se oli konserttitalo, joka sijaitsee kauppakeskus Solariksen kupeessa eli saimme ikään kuin kaksi kärpästä yhdellä iskulla. Solarista kun oli ihailtu ja ihmetelty lähinnä hotellin ikkunasta ja ohi kävellessä.                                                       

 

Lisäksi laajensimme kierroksia vanhan kaupungin kaduilla. Perjantai, menopäivämme oli sateinen ja harmaa. Vaikka sade hetkeksi taukosikin, saimme niskaamme kunnon kuuron kahvilaa etsiessämme. Mutta perinteinen kuppila löytyi kuin löytyikin, siitä kuva tuossa alempana. Menomatkan laivalla käytimme ruokaillen, joten nälkä meillä ei vielä ollut, mutta joidenkin kahvihampaita kolotti.      

 

Eipä aikaakaan, kun ilta hämärtyi ja lopulta pimeni ennen kuin suuntasimme askeleemme kohti konserttipaikkaa. Siellä oli väkeä kuin pipoa, mutta mahduimme sekaan, olihan meillä liput peräti riville seitsemän. Turha kai mainitakaan, että yleisöstä suurin osa taisi olla suomalaisia. Konsertti oli upea, mutta jotenkin nuo uudet jatsahtavat sovitukset eivät olleet aivan minun makuuni. Ehkä olen vähän vanhanaikainen...

 

Lauantai-aamu valkeni ihanaisena. Eipä olisi uskonut, että eletään jo lokakuuta. Takki auki tarkeni kävellä palelematta, mutta eipä ollut liian kuumakaan, siis täydellinen ulkoilukeli. Kari ja Tuomo läksivät katselemaan pelkästään maisemia, me Helenan kanssa harrastimme maisemien katselun lomassa shoppailua. Jotain tarttui mukaankin: Helenalle mm. villajakku, kengät ja tuliaiset lapsille. Minä tyydyin lähinnä tuliaisiin ja pieniin koruaskartelutarvikkeisiin.

 

Iltapäivällä poikkesimme vielä syömässä hyvin. Paikka oli Tuomolle ja minulle vanha tuttu Munga Kelder, jonka ihanaisia annoksia voin suositella kaikille. Alkupaloiksi kannattaa ottaa fetasalaattia ja valkosipulivoissa kieriteltyjä ruisleivänpaloja. Nam!

 

http://www.mungakelder.ee/

 

Täysinäisin vatsoin vääntäydyimme hotellille hakemaan matkatavarat ja sitten vielä kävelimme satamaan, vaikka bussikyytiäkin olisi ollut tarjolla. Kävely teki kyllä tosi hyvää runsaan aterian jälkeen. Laivalta onnistuimme saamaan istumapaikat ikkunan vierestä, ja siinä me sitten kökötimme koko paluumatkan rupatellen ja Ilta-Sanomia tavaten. Tietysti kävimme vielä hankkimassa laivan kaupasta viimeiset tuliaiset kotiin. Matkan loppuhuipennus koettiin sataman ja rautatieaseman välillä, kun teimme uuden junaan ennättämisen ennätyksen. Eipä siinä Tuulankaan jalkoja särkenyt, kun ennättämisen vaihtoehtona olisi ollut puolen tunnin odotus. Laura haki Sennan kanssa meidät sitten paikalliselta asemalta kotiin. Aika rankkaa tuo matkustaminen, mutta mukavaa!

 

Otsikossa vihjailin positiivisista ongelmista, joita olen kohdannut tänään matkasta selvittyäni. Aamulla tein Sennan kanssa lenkin kuten aina, mutta sitten palasin vielä takaisin pikkutorkuille, kun kerran oli mahdollisuus. Siitä ihanuudesta ei ollutkaan helppo herätä uudelleen, mutta virkosin, kun muistin mitä kaikkea kivaa tänään voisi tehdäkään. Vilkaisu kaaosmaiseen keittiöön sekä hiekan ja Sennan pitkien karvojen peittämään lattiaan virkisti välittömästi muistia, mutta en antanut näkymien pilata iloani. Tuomo siivosi keittiön ja minä lakaisin lattialta isoimmat sattumat imuroinnin helpottamiseksi. Sitten vielä pyykkikone käyntiin ja kauppaan ruokaostoksille. Päivä on ehtinyt jo iltaan, kun tätä kirjoittelen enkä vielä ole ehtiyt muihin mielipuuhiini, kuin tähän kirjoittamiseen.

 

Niin, ne positiiviset ongelmat liittyvät ajatusleikkiin siitä, että mitähän mukavaa tekisi, kun/jos on aikaa. Tänään tarkoitukseni oli kohdata meidän nuoripari, neuloa jotain niistä monesta keskeneräisestä vaihtoehdosta (tai jopa aloittaa uusi työ), järjestellä ompelutarvikkeita ja/tai kesävaatteita, marjastaa, mahdollisesti sienestää suppilovahveroita, keitellä omenahilloa tai -mehua ja siivota keittiön komero. Ja mitään noista en ole vielä ehtinyt tekemään.

 

Mikään em. toiveista/tavoitteista ei siis toteutunut tänään, mutta Sennan kanssa kävin lenkillä vielä toiseenkin kertaan, mitä voi tietenkin pitää melko hyvänä suorituksena. Komeroakin siivosin sen verran, että puolet sen sisällöstä koristaa nyt keittiön ruokapöytää eli jotain jäi arki-iltojen iloksikin. Huh, huh tätä eloa ja nopeaa ajankulua.

 

Kohta mennään saunaan ja sitten katsellaan kolmosen upeita tanssipareja. Ja, jos hyvin käy, ehdin siinä sivussa vielä vähän neuloakin.

 

Tässä vielä muutama Tallinnan kuva piristykseksi:

 

Tallinnan puluja aamupesulla

Ihana aamu

Näitä kimppuja olen aina avoimesti ihaillut, mutta en koskaan saanut...

Todella kauniita

Siellä taustalla meidän hotellikin kylpee aamuauringossa

Pilvetön lokakuun taivas

Lokakuun kukinnot

Kauniita taloja

ja kapeita katuja

Mitä ihanaa voikaan olla noiden kauniiden ovien takana?

Perinteinen kahvila

...ja sen parasta antia