Viime sunnuntaina paikallisen marketin kauan odotettu kahvitarjous sai meikäläisenkin ainakin hetkellisesti innostumaan pyöräilystä. Mutta reissu päättyi kahteen pettymykseen, jos niin haluaa ajatella: kahvi oli loppu ja pyöräilyn jälkeen illan edetessä keuhkoissani alkoi "tuntua" aina vain enemmän.
Tuomo sairastui viime viikolla yllättäen flunssaan, joka osoittautui aika sitkeäksi ja pitkäikäiseksi. Minäkin tunsin perjantaina illalla herukoita kerätessä, että olo ei ole ihan normaali. Arvelin kuitenkin tainnuttavani yhden flunssan iskemisyritykset, enhän ole yli kahteen vuoteen kunnon flunssaan enkä muuhunkaan kulkutautiin sairastunut. Vielä lauantai kului ihan mukavasti ja sunnuntaikin pyöräilyreissuun saakka.
Nukkumaan mennessä sunnuntaina olo oli jo melko kurja, kun keuhkoja korvensi ja kurkkukin alkoi kipeytyä. Tyypillisesti minulla flunssa alkaa kurkkukivulla, mutta tämä alkoi keuhkoista. Eilen menin vielä sitkeästi töihin työkaverieni kiusaksi, mutta yritin pääasiassa pysytellä omassa huoneessani rykimässä. Illalla olin jo aivan tasaraha, ja tänään ymmärsin jäädä kotiin sairastamaan. Päällimmäiset oireet ovat nyt kuume, nuha ja yskä. Kurkkukipuvaihe meni onneksi nopeasti ohi, ja helpotin nukkumista ottamalla särkylääkkeen. Ajatella, olen vasta viime vuosina tullut tietoiseksi siitä, että kurkkukipuakin voi lääkitä särkylääkkeillä. Mitkään ns. nielua desinfioivat aineet eivät tuo samanlaista helpotusta, kuin perinteinen päänsärkyynkin otettava tabletti.
Tänään olen sitten nukkunut urakalla, yskinyt ja niistänyt vuorotellen ja pohtinut huomista - mennäkö töihin vai olla kotona. Huomenna olisi monta hyvää syytä olla riveissä skarppina, mutta kun olo on mikä on, ei ainakaan skarppiudesta ole takeita. Ja onhan se ikävää levittää tautia, joka on ilmeisesti melko hyvin tarttuvaa ja voimia kuluttavaa. Eikä sitä ehkä saa aikaiseksi kuitenkaan sitä mitä pitäisi. Olen kyllä tosi pettynyt omaan vastustuskykyyni, mutta aamun olotila ratkaiskoon huomisen.
Mutta jotain hyvääkin tässä on. Osa perheestä on parhaillaan nauttimassa Varnan kultahietikoista, eikä tauti ainakaan ennen lähtöä tarttunut heihin. Ja ehkä painoni pienenee, kun ruoka ei oikein maistu (miltään). Tänään nautin lounaaksi Nutrilett-tomaatisoppaa ja heräsin iltapäivällä kesken unien jonkinlaiseeen närästykseen. Mutta siis, suunta painon kehityksessä on varmaankin hyvä.
Enkä menettänyt uskoani pyräilyn hyvää tekeviin vaikutuksiin, vaikka tällä kertaa kävikin vähän köpelösti. Jos olisin useammin pyöräillyt, näin ei olisi ehkä käynyt. Tai siten olisi, kukapa tuon tietää. Ehkä minun piti sairastua nyt, jotta tulisi kerrankin levättyä kunnolla. Kun tästä selviän, olen entistä paremmassa iskussa, on mottoni.
Tuomo on valinut minulle parantavaa musiikkia, jota kuuntelen parhaillaankin meidän harmaasta telkkarista. Se on netistäkin löytyvä kanava, joka tuntuu soittavan musiikka jostain meikäläisen nuoruuden ajalta. Suosittelen lämpimästi ainakin ikätovereilleni ja näin kotona kuunneltavaksi, vaikka oheisen mainostekstin mukaan se soveltuu muuallekin.
"South Florida`s New Easy 93,1 Continuous Soft and Easy Favorities! Easy 93,1 provides the perfect soundtrack for listening at work, driving in the car and relaxing anytime of the day":
http://streaming.easy93.com/_players/coxradio/index.php?callsign=WFEZFM
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti