Painavaa asiaa

Moni on sanonut tätä Sennan blogiksi, onhan tuota kieltämättä tullut melkoisen paljon koiraneidistä kirjoiteltua. Paitsi nyt viime aikoina selvästi vähemmän, mikä ei tietenkään johdu mistään erityisestä syystä. Mutta vähän takaraivossa on kolkutellut ajatus, että kyllä nyt olisi taas aika päivittää reilun 1-vuotiaan koiranpennun kuulumiset. Sillä pentuhan Senna vielä auttamatta on, vaikka kokoa on jo aikuisen verran, kai.

Viisi minuuttia sitten tehty punnitus osoitti Sennan painavan vaivaiset 18,8 kg. Vaaka on sama uusi, jolla itseänikin olen viimeiset pari viikkoa punninnut, joten voin ainakin omasta kokemuksestani lausua, ettei vaaka näytä yhtään alakanttiin. Tai ainakin haluan uskoa niin. Olisihan se kamala ajatus, etteivät kunnioitettavat omat lukemani olisikaan totta, vaan totuus olisi vielä jotain "suurempaa". Mutta Sennan paino on siis aika lähellä totuutta ja varmaankin myös lähellä ihannetta, onhan se melko pieni ja siro neiti. Olimme vaan kuvitelleet sen painavan yli 20 kg. Tarkistin juuri, että Senna painoi 8 kuukauden ikäisenä saman verran kuin nyt!!!

Sennasta on irronnut karvaa nyt noin kolmen kuukauden ajan ja nyt sen turkki tuntuu tosi karkealta, kun kaikki pehmoinen pentukarva ja muu "untuva" on siitä irronnut. Huushollista (ja meistä) näkee, että karvaa on irronnut, sillä joka paikassa sitä edelleen on. Kissojen karvanlähtö tuli ja meni lähes huomaamatta Sennan karvatukkojen varjossa. Olisiko irronnut karva voinut painaa kiloja? Tuskin, vaikka sen tilavuus on ollut melkoinen. Senna kyllä nyt paitsi näyttää, myös tuntuu aika hoikalta. Ruokaa on kuitenkin tarjottu riittävästi, ja kaiken se on nykyisin syönytkin.

Niin kuin jotkut ehkä muistavat tai ovat saattaneet jopa kuulla, aloitin jonkinlaisen Nutrilett-elämän pari viikkoa sitten. Pari kolme kiloa olen onnistunut jo karkoittamaan itsestäni. Olen samalla pyrkinyt muuttamaan suhtautumistani ruokaan eli yritän olla palkitsematta itseäni ruoalla. (Ei ole tainnut kyllä olla aihettakaan ...) Ja iltaisin, kun makean mieliteko TV:n ääressä iskee, olen syönyt suklaisen patukan, joka on melkein yhtä hyvää kuin oikea suklaa. Oikeasti olen myös vältellyt sohvalla istumista/nuokkumista ja korvannut sen aktiivisella tekemisellä, jolloin en ole ehtinyt kaivata herkkuja.

Itse asiassa Nutrilett helpottaa elämää, kun ei tarvitse paljon miettiä mitä söisi eikä ruokaa tarvitse juurikaan valmistaa. Ja mikä ajan säästö se onkaan, kun vetää pikaisesti esim. Smoothien naamariin, minkä jälkeen voi taas muutamaksi tunniksi unohtaa koko syömisen! TOSI MAHTAVAA! En tietenkään ole kaikkia (minkään) päivän aterioita korvannut Nutrilett-valmisteilla, koska esim. työpaikalla haluan ruokatauolla, jos mahdollista, irrottautua hetkeksi työpöydän äärestä. Ja silloin on mukava syödä jonkun toisen tekemää kunnon ruokaa. Mutta työpaikankin jääkaapissa on aina Nutrilett-juomaa siltä varalta, että iskee oikein kiireinen päivä.

Eräs työkaverini on hiljattain laihtunut huomattavasti. Hänen menetelmänsä on kuulemma ollut kaljan juonnin vähentäminen ja kahden koiran kanssa lenkkeily. Kaljan juontia en voi vähentää, kun en sitä muutenkaan juo, joten olisikohan sitten vaan ostettava Sennalle koirakaveri? Mainittakoon vielä, että tämä työkaverini on mies. Eikös taas tullut todistetuksi, että miehille kaikki on niin helppoa... Tosin, täytyy myöntää, minä en ole kokeillut kahden koiran kanssa lenkkeilyä.

Senna on kyllä vielä selvästi pentu. Vai olisiko jo teini-iän kokeilunhalu ja uhma-aika alkanut? Senna on nimittäin alkanut varastella tavaroita pöydiltä. Sitten se palastelee hampaillaan kaiken, myös kisujen lattialle pudottamat tavarat. Tänä aamuna se pilkkoi tuhansiksi pieniksi paloiksi muovisen korurasian, ja kameran suojapussin sekä puisen korkinavaajan sain pelastettua sen hampaista ennen  kuin ne ehtivät mennä pilalle. Kenkiin se ei ole kuitenkaan vielä koskenut, vaikka niitä olisi eteisen lattialla tarjolla yllin kyllin. Luulen Sennan (irtokarvoista päätellen) myös nukkuvan meidän sängyssämme ja sohvalla aina kun olemme poissa kotoa.

Alla muutama kuva hoikasta Sennulista tämänpäiväiseltä puolukkaretkeltämme, jolla saimme todeta, etteivät puolukat vielä ole kypsyneet.



Omenasato kypsyy

Mitä tehdä näillä kaikilla omenoilla?

Voi voi, kun on omenoita! Oheinen kuva on tämänaamuinen ja omenat valkeita kuulaita. Puu-parka kannattelee satoa viimeisillä voimillaan ja on onnistunut sentään jo pudottamaankin osan kuormastaan.
Jos joku haluaa syöntiomenoita, meiltä niitä saa hakea vaikka heti, mutta hillo-omenia joutuu vielä vähän vartomaan.

Niin se meni tämäkin elokuinen ja yllättäen oikein kesäinen viikko, mutta tällä kertaa sairastellessa. Ei ole montaa viikkoa siitä, kun joku sään ennustaja arveli, ettei tänä kesänä enää päästä yli kahdenkymmenen asteen lämpötilojen. Hyvä, etten jo hakenut talvivaatteita varastosta. Mutta niinpä vielä eilen illalla kävin Sennan kanssa lenkillä hihaton kolttu päällä, enkä yhtään palellut. Upea kesäsää kerrassaan.

Piha on tänä kesänä runsastunut, kun on ollut niin sopivasti kosteutta tarjolla. Laitan tähän vielä muutaman kuvan tältä aamulta ikään kuin todisteeksi. Mainittakoon vielä, että Kliiviani, jonka sain vuokraemännältäni Toinilta vuonna 1981, ei ole koskaan kukkinut sisällä. Viime kesänä vein sen ensimmäisen kerran kesäksi pihalle ja se silloin se puhkesi kukkaan. Ja nyt tänä kesänä, se todistettavasti taas kukkii sireeenipensaan sisällä suojassa suoralta auringonpaahteelta.

Etupiha tänään varhain

Sama paikka ja aika

Alkaa olla jo ahdasta

Tuivio (Microbiota decussata)

Valkea kuulas runsaana (Malus domestica)

Kliivia (Clivia miniata) mainiossa ulkohoidossa

Pyöräilykö terveellistä?

Viime sunnuntaina paikallisen marketin kauan odotettu kahvitarjous sai meikäläisenkin ainakin hetkellisesti innostumaan pyöräilystä. Mutta reissu päättyi kahteen pettymykseen, jos niin haluaa ajatella: kahvi oli loppu ja pyöräilyn jälkeen illan edetessä keuhkoissani alkoi "tuntua" aina vain enemmän.

Tuomo sairastui viime viikolla yllättäen flunssaan, joka osoittautui aika sitkeäksi ja pitkäikäiseksi. Minäkin tunsin perjantaina illalla herukoita kerätessä, että olo ei ole ihan normaali. Arvelin kuitenkin tainnuttavani yhden flunssan iskemisyritykset, enhän ole yli kahteen vuoteen kunnon flunssaan enkä muuhunkaan kulkutautiin sairastunut. Vielä lauantai kului ihan mukavasti ja sunnuntaikin pyöräilyreissuun saakka.

Nukkumaan mennessä sunnuntaina olo oli jo melko kurja, kun keuhkoja korvensi ja kurkkukin alkoi kipeytyä. Tyypillisesti minulla flunssa alkaa kurkkukivulla, mutta tämä alkoi keuhkoista. Eilen menin vielä sitkeästi töihin työkaverieni kiusaksi, mutta yritin pääasiassa pysytellä omassa huoneessani rykimässä. Illalla olin jo aivan tasaraha, ja tänään ymmärsin jäädä kotiin sairastamaan. Päällimmäiset oireet ovat nyt kuume, nuha ja yskä. Kurkkukipuvaihe meni onneksi nopeasti ohi, ja helpotin nukkumista ottamalla särkylääkkeen. Ajatella, olen vasta viime vuosina tullut tietoiseksi siitä, että kurkkukipuakin voi lääkitä särkylääkkeillä. Mitkään ns. nielua desinfioivat aineet eivät tuo samanlaista helpotusta, kuin perinteinen päänsärkyynkin otettava tabletti.

Tänään olen sitten nukkunut urakalla, yskinyt ja niistänyt vuorotellen ja pohtinut huomista - mennäkö töihin vai olla kotona. Huomenna olisi monta hyvää syytä olla riveissä skarppina, mutta kun olo on mikä on, ei ainakaan skarppiudesta ole takeita. Ja onhan se ikävää levittää tautia, joka on ilmeisesti melko hyvin tarttuvaa ja voimia kuluttavaa. Eikä sitä ehkä saa aikaiseksi kuitenkaan sitä mitä pitäisi. Olen kyllä tosi pettynyt omaan vastustuskykyyni, mutta aamun olotila ratkaiskoon huomisen.

Mutta jotain hyvääkin tässä on. Osa perheestä on parhaillaan nauttimassa Varnan kultahietikoista, eikä tauti ainakaan ennen lähtöä tarttunut heihin. Ja ehkä painoni pienenee, kun ruoka ei oikein maistu (miltään). Tänään nautin lounaaksi Nutrilett-tomaatisoppaa ja heräsin iltapäivällä kesken unien jonkinlaiseeen närästykseen. Mutta siis, suunta painon kehityksessä on varmaankin hyvä.

Enkä menettänyt uskoani pyräilyn hyvää tekeviin vaikutuksiin, vaikka tällä kertaa kävikin vähän köpelösti. Jos olisin useammin pyöräillyt, näin ei olisi ehkä käynyt. Tai siten olisi, kukapa tuon tietää. Ehkä minun piti sairastua nyt, jotta tulisi kerrankin levättyä kunnolla. Kun tästä selviän, olen entistä paremmassa iskussa, on mottoni.

Tuomo on valinut minulle parantavaa musiikkia, jota kuuntelen parhaillaankin meidän harmaasta telkkarista. Se on netistäkin löytyvä kanava, joka tuntuu soittavan musiikka jostain meikäläisen nuoruuden ajalta. Suosittelen lämpimästi ainakin ikätovereilleni  ja näin kotona kuunneltavaksi, vaikka oheisen mainostekstin mukaan se soveltuu muuallekin.

"South Florida`s New Easy 93,1 Continuous Soft and Easy Favorities! Easy 93,1 provides the perfect soundtrack for listening at work, driving in the car and relaxing anytime of the day":

http://streaming.easy93.com/_players/coxradio/index.php?callsign=WFEZFM

Lomailijan ajankäytöstä

Senna ja pojat Elvis ja Roy

No niin, nyt se on tämän kesän varsinainen kesälomakin saatu päätökseen, eikä tehnyt tiukkaakaan paitsi ehkä vaatekaapilla käydessä. Lupailin tuossa aikaisemmin seurailla ajankäyttöäni ja nyt voin paljastaa tulokset tältä viimeiseltä viikolta:

Aloitin kaikki lomapäiväni kahdeksan maissa aamulenkillä Sennan kanssa, minkä jälkeen otin aamupalan. Tässä järjestyksessä etenen arkenakin, aloitan vain pari tuntia aikaisemmin.  Kahtena ensimmäisenä aamuna söin kunnolla eli ruisleipää, Voimariinia, kananmunan, kahvia ja jugurttia. Näillä eväillä pärjäsin pitkälle iltapäivälle, jolloin nappasin jonkin lukuisista Nutrilett-aterioista tai -välipaloista, joita olin käynyt sunnuntaina lupaukseni mukaan ostamassa. Loppuviikosta jätin aamupaloista kananmunan pois, ja tämän aamun huippuhetken kuittasin Nutrilett-patukalla, kun en mielestäni ehtinyt kunnolla syömään.

Maanantaina nautiskelin kotona olemisesta ja kohentelin huushollia kevyesti pitkin päivää. Pesin mm. lakanat, kun oli niin hyvä tuuli kuivatella ne. Päivälenkillä Sennan kanssa kävimme poimimassa reilun litran mustikoita, ja muistan edelleen tuulen huminan metsän puissa, aivan kuin syksy olisi alkanut. Sitten kirjoittelin pari tuntia kirjaa, jota ei varmaankaan koskaan jukaista. Sain vielä illalla houkuteltua Tuomon mukaani mustikkaan. Sillä reissulla löytyi myös kypsiä luonnon vadelmia, jotka olivat madottomia ja maistuivat ihanilta.

Tiistai kului siivotessa ja kokkaillessa, koska naapureita oli tulossa kylään. Siis koko päivän sain noissa merkeissä kulumaan, mutta illalla ahkeruus sitten palkittiin, kun sai hyvässä seurassa syödä hyvin. Vähän kyllä väsytti.

Keskiviikkona heti aamulenkin jälkeen alkoi sade. Sittemmin hoitelin ns. paperihommia, joihin ei meinaa koskaan löytyä aikaa. Odoteltiin illansuussa edellisen päivän sankaria kotiin, mutta ei hän sitten ehtinytkään tulla. Taisi syntymäpäivän tai paremminkin -illan vietto Bruce Springsteenin seurassa vaatia veronsa. Läksimme taas Tuomon kanssa mustikkaan hyväksi todetuun paikkaan.  Mustikkareissu päättyi hienon hienoon taivaiseen sateenkaarinäkymään sateen yllättäessä meidät.

Torstaina läksin aamulla töihinlähtijöiden matkaan ja käväisin minäkin työpaikallani etsimässä sinne unohtunutta ensi sunnuntain rippilapselle tarkoitettua korttia. Samalla reissulla kävin myös kampaajalla. Kotiin palattuani poimin punaisia viinimarjoja ja siivosin edellisen päivän mustikkasaaliin sekä keittelin ja pullotin koko illan sekamehua.

Tänään perjantaina menin bussilla kaupunkiin ja kävin hoidattamassa käteni lasten antamalla lahjakortilla. Nyt minulla on sitten pehmeät kätöset ja niissä geelikynnet! Pääsin Tuomon kyydissä kotiin, missä tutkiskelin pari tuntia nettiä tulevaa mahdollista ja äärimmäisen epätodennäköisesti julkaistavaa kirjaani varten. Sitten läksimme Sennan kanssa hakemaan Lauraa töistä mennäksemme Monican luo. Minä kuvasin leikkiviä koiria, kun muut naiset puuhastelivat nettisivujen kimpussa.

Näin kuluivat viikon lomapäivät sujuvasti ilman pyöräilyä. Kyllä sekin mielessä kävi, mutta ei siihen oikein jäänyt aikaa ja sitäpaitsi, joka päivä oli niin kova tuuli, että pyöräilyn aloittaminen olisi ollut kerrassaan kamalaa ja jopa traumatisoivaa.

Muista lupauksistani pidin paremmin kiinni: yritin pitäytyä nykyhetkessä erityisesti lenkeillä Sennan kanssa ja mustikassa ollessa. Myös tänä aamuna käsihoidossa ollessani antauduin kuuntelemaan taustalla hiljaa soivaa ihanaa musiikkia ja nauttimaan käsien hieronnasta, mitä en ollut ennen kokenutkaan. Luulen, että elin nykyhetkessä monissa muissakin hetkissä, etenkin kun keskityin kulloinkin meneillään olevaan tehtävään. Mutta mustikoita siivotessa ajatus kyllä meinasi karkailla.

Myös Nutrilett-kuurini on päässyt hyvään alkuun, pitäisi kai todeta, ettei yhtään liian aikaisin. Tuomo hommasi vaakaan uuden patterit, mutta niilläkään lukemat eivät yhtään pienentyneet. Nähtäväksi jää, auttavatko suomalainen sisu ja Nutrilett.

Vieressäni makaa väsynyt koira. Senna varmaan huokaisee helpotuksesta, kun saa ensi viikolla pitkästä aikaa nukkua kunnon päikkärit. Viikkojen väsymyksen kruunasi tämä päivä, jolloin Senna sai riehua Elviksen ja Royn kanssa.

Senna ja Elvis leikkivät sievästi

Roy ja Senna, uskokaa tai älkää, hempeinä

Roy ja Senna Monican puutarhassa

ja edelleen puutarhassa

Elvis ja Senna

Senna ja Elvis

1-vuotiaat sisarukset Senna ja Elvis