Laskiaistunnelmia

Huh, huh mikä keli. Sään ennustajat olivat valitettavan oikeassa taas kerran ennustaessaan tämän laskiaissunnuntain keliä. Jo viikolla tiedettiin, että sunnuntaina on lumimyrskyä luvassa, juuri kun meidät oli kutsuttu Monicalle bileisiin. Olimme ilmoittautuneet, mutta samalla hirvitti ajatuskin autoilusta Helsinkiin kurjassa kelissä. Mutta, kun tämä myrskypäivä sitten koitti, ei sää nyt niin toivottomalta vaikuttanutkaan.

Siispä läksimme tyttöporukalla, Laura, Senna ja minä. Teitä ei ollut vielä ehdittu aurata, mutta isommat väylät olivat ajokelpoisia, olihan niissä jatkuva liikenne, mikä osaltaan viskoi lunta tieltä pois. Moottoriteillä sen sijaan vasen kaista oli aikamoisessa lumessa, ja Kehä I:llä kaistat eivät enää erottuneet toisistaan. Ei tehnyt yhtään mieli ketään ohitella, ja onneksi meidän ei siellä loppupäässä enää tarvinnut kauaa ajaa. Mutta juuri kun olimme eronneet päätieltä rampille, meidän edellä ajanut valkoinen Audi yhtäkkiä lopetti matkanteon. Kai sen piti pysähtyä, kun kyydissä oli oksentava ihminen, mutta tulipa meillekin täpärät paikat, kun piti Audia väistellä kamalassa lumitöppyrässä takaisin tien puolelle ja takaa tuli autoja. No siitäkin selvittiin ja lopulta päästiin ehjin nahoin perille, missä Monica, Kati, Emma, Elvis, Tiuhti ja Evi meitä pihalla jo odottelivat.

Meitä ihmisiä meinasi kyllä palella, mutta koirilla taisi olla oikein sopivat olot, vaikka lumi osittain jäätyi turkkeihin kiinni. Kohta paikalle tulivat myös Janni ja Mila, mutta veljekset Aslan ja Edi eivät sitten päässeetkään bileisiin. Kun isoimmat energiat oli koirilta saatu kulutettua, siirryimme sisälle kahvittelemaan. Sisällä oli myös Bonny sekä pojat Kasper ja Roy, jotka eivät tosin päässeet mukaan pentujen leikkeihin. Roy tosin tuli mukaamme ulos leikkimään, vähän ennen kun aloimme tehdä lähtöä kotiin.

Senna taisi olla taas kaikkein energisin. Jopa Elviskin kävi välillä jo makoilemaan puruluunsa kanssa sillä aikaa, kun Senna kumusi Milan kanssa. Vaikutti siltä, että kaikki muut pennut välillä lepäsivät, mutta Senna löysi aina uuden kaverin, jonka kanssa jatkaa leikkiä. Kotiin päästyämme se ahdisteli heti Viirua, mutta otti sitten pienenpienet nokoset samalla kun soittelin äidille Hämeeseen. Mutta sen jälkeen se lähti Tuomon kanssa lumitöihin, mistä se juuri palasi yltäpäältä lumisena.

Tuomon Sennalle lumihankeen tekemät käytävät ovat herättäneet jonkinlaista keskustelua ja jopa hilpeyttä. Tuomon pyynnöstä tässä kerron, että käytävillä on selkeä tarkoitus, jonka jopa naisen logiikallakin voi ymmärtää: Tuomo ei halua, että Senna juoksee pitkin aidanvieruksia haukkumassa ohikulkijoita. Nyt, kun käytävät on aurattu kauemmaksi aidasta, toivomme, että se lumien sulamisen jälkeenkin pysyttelisi aidasta kauempana varsinkin silloin, kun pyörätiellä liikkuu epäilyttävännäköisiä ohikulkijoita. No, se jää nähtäväksi.

Ohessa tuokiokuvia laskiaisriehasta 2012 Monicalla:

Vasemmalta Elvis, Tiuhti, Senna ja Evi

Samat edelleen

Senna ja Tiuhti

Elvis ja Senna

Mila, Elvis, Senna ja Roy

Roy, Janni, Senna, Elvis, Monica, Mila ja Laura

Senna. Elvis, Mila ja Roy

Roy ja Kasper

Elvis melkein 9 kk

Sennan ja Milan leikkiä

Kristina från Duvemåla

Victorian, Danielin ja heidän pian syntyvän pienokaisensa kunniaksi kuuntelen parhaillaan Abba-miesten hengentuotetta, Kristina från Duvemåla -musikaalia. Musikaali on minulle tuttu vuosien takaa, ja nykyisin sen löytää myös internetistä, joten voin kuunella sitä, yllätys yllätys, harmaasta televisiostamme tässä samalla, kun odottelen pullataikinan kohoamista. Kerrassaan upeaa, suosittelen kaikille mukavaksi vaihteluksi.

En muista, koska olisin viimeksi leiponut pullaa. Vielä viisi vuotta sitten se oli jokaviikkoinen rituaali, mutta nyt se on jäänyt lähes tyystin pois lauantain must-hommista. Vaikka pullansyönti on jäänyt vähemmälle, jotain muuta on kai tullut tilalle, paino ei ainakaan ole päässyt laskemaan kuin hetkeksi viime keväänä karppaamalla. Espanjassahan minä sitten heti kohta repsahdin, ja sen jälkeen olen taas saavuttanut omat linjani. Olisikohan taas aika tehdä jotain, ikään kuin uuden kevään kunniaksi?

Keväästä puheen ollen: aurinko nousi meillä Forecan mukaan tänä aamuna klo 7.52 ja laski klo 17.16 eli kohta päivän pituus on jo 10 tuntia. Tuossa vähän ennen kuutta palailimme Sennan kanssa lenkiltä eikä silloinkaan ollut aivan pimeää. Koirien jätökset ovat taas peittyneet, kun on sadellut uutta lunta. En ole tainnut kertoakaan, että viime viikonloppuna joku oli kai vähän hermostunut koirien jalkakäytävien varsilla lojuvista jätöksistä. Tämä joku oli tuunannut pieniä punaisia muovisia kolmionmuotoisia lippusia, kiinnittänyt ne grillaustikkuihin ja pystyttänyt yhden sellaisen aina koiran kakkakasan ääreen. Lippuja oli noin 50 m matkalla varmaankin kymmenkunta. Voin ymmärtää, että kengänpohjia uhkaavat kakkakasat ärsyttävät, ärsyttäväthän ne minuakin (etenkin oman portin pielessä) mutta kummatkohan mahtavat maatua nopeammin, kakat vai muoviset lippuset grillaustikkuineen?

Etelä-suomalaisten hiihtoloma on alkanut. Itsekin meinaan pitää ensi viikolla kolme päivää lomaa, vaikka ei enää hiihtolomaikäisiä koululaisia kotona asukaan. Viikolla 8 on isäni syntymäpäivä, joten matkustan Hämeeseen vanhempiani tapaamaan. Ja sitten loman jälkeen onkin jo melkein maaliskuu. Ihanaa, kesä tulee!

Senna sai tänään uuden lelun, ihanan karvaisen ja kirjavan jättiläismadon, joka vinkuu, kun sitä painelee. Kisut puolestaan saivat uuden pienen raapimispuun, joka taisi kyllä enemmänkin hämmentää kuin ilahduttaa. Kumpikaan ei ole vielä suostunut kokeilemaan sitä, ja miksi olisikaan, onhan meillä tuolien ja sohvan selkänojiakin tarjolla... Kaikki alla olevat kuvat ovat kuluneelta viikolta.

Nyt sitten jännittämään paitsi Vickanin vauvan syntymää, myös illan lottoarvontaa. Ennustan, että vauva syntyy 22. päivä ja, että joku toinen kuin minä, saa lottovoiton.

Senna ja uusi lelu

Tyrmistyttävä raapimispuu

Lauran ja Kitin herkkä hetki

Viiru varkaissa Sennan lautasella

Hyvää ystävänpäivää / Happy Valentine´s Day

Lämmin tervehdys rakkaat ystävät täältä tuiskun ja tuiverruksen keskeltä. Ja anteeksi, kun en muistanut teistä ketään edes kortilla. Tämä päivä tuli taas niin yllättäen, kuten kaikki päivät nykyisin, etten ehtinyt reagoida ajoissa.

Lunta tupruttaa jokaiseen koloon ja nurkkaan, ja jalanjäljet ulkona peittyvät hetkessä uusiin syntyviin kinoksiin. Kävimme äsken Sennan kanssa pelto- ja metsälenkillä, ja saimme kulkea aivan rauhassa. Metsässä sentään oli melko tyyntä, mutta peltoaukealla oli kyllä aikamoinen puhuri. Senna tapasi naapurikujalla pienen terrierin, joka oli isäntänsä kanssa lumitöissä. Terrieri oli pieni iloinen poika ja Sennalta pääsi itku, kun se kutsuttiin takaisin omalle pihalleen. Parhaillaan Senna on Tuomon kanssa lumitöissä.

Eilen illalla kävimme Lauran kanssa paikallisen kukkakauppiaan järjestämällä kukkien sidontakurssilla. Aiheena oli ystävänpäiväkimpun tekeminen, mutta siinäkin yhteydessä keskityin kieli keskellä suuta kukka-asetelman tekemiseen, enkä taas yhtään ajatellut tulevaa ystävänpäivää. Oikeastaan kukkien asettelua vaativampaa oli taikoa kanaverkosta sydämenmuotoinen alusta kukille. Ähräsin kanaverkon kanssa tosi kauan, niin että itse kukkien asetteluun ei jäänytkään paljoa aikaa. Lopputulokset ovat tämän päivän kuvaliitteinä. Kukkakaupan koulutustilassa oli esillä myös valmiita asetelmia, joista otetuilla kuvilla toivotan kaikille ihanaa ystävänpäivän loppua ja kevään etenemistä.

Lauran kimppu

Oma kimppuni

Kanaverkkoa tuunaamassa

Tuntuu vielä enemmän keväältä

Vaikka pakkanen on viime viikkojen aikana paukkunut täällä etelässäkin, olen mielestäni aistinut kevään jo monta kertaa. Joinakin aamuina linnut ovat viserrelleet iloisesti ja iltapäivän aurinko pilvettömältä taivaalta paistaessaan lämmittää jo aina vaan enemmän. Onhan niitä tietysti ollut sellaisiakin aamuja, jolloin ympäristö tuntuu olevan aivan jäässä, eikä itsekään viitsisi millään lähteä ulos lenkkeilemään. Vaikka tuossa aikaisemmin kehuin Sennaa kuumaveriseksi, on se nyt yli kahdenkymmenen asteen pakkasilla alkanut nostella tassujaan ja yrittänyt esittää surkeaa, jotta ei tarvitsisi kävellä koleita ja aurattuja pyöräteitä pitkin. Umpihangessahan on lämpimämpää, ja Senna onkin niin hieno koira, ettei se koskaan kakkaa poluille, jalkakäytäville tai pyöräteiden varteen, vaan rämpii upottavassa hangessa aina mahdollisimman kauas. Yleensä kävelemmekin tuolla lähimetsiköissä ja pelloilla, missä Senna saa juosta vapaana, eihän sitä muuten kovin etäälle pääsisikään, kun talutusremmi on niin lyhyt. Kaikilla koirilla ei taida olla yhtä hyvät lenkit, kun niiden pitää toistuvasti kakata ja pissata meidän portin pieleen...

Kissatkaan eivät ole pahemmin hinkuneet ulos. Viiru pääsi eräänä aamuna Sennan ja minun kanssa omalle pihalle lehdenhakureissulle ja se rupesi ensimmäisen minuutin jälkeen tärisemään ja tahtomaan sisälle. Kissojen ulkohäkkikin on aivan lumessa, eikä kumpikaan ole käynyt siellä moneen kuukauteen. Pitänee se kohtapuoliin puhdistaa, jotta kisut pääsevät nauttimaan keväästä... jahka tästä vielä vähän lämpenee.

Tänään laitettiin Lauran kanssa kukat kevätkuntoon, mikä sekin on yksi kevään merkki, jota tosin olen laiminlyönyt monta vuotta. Olen saanut muutaman pelargonian säilymään jotenkuten hengissä tähän saakka, joten nyt kiinnostaa kokeilla pystyisinkö samaan kuin äitini, joka kasvattaa joka vuosi lukuisia uusia pelargoneja edellisvuotisista. Ja muitakin, noita varsinaisia sisäviherkasveja olisi mukava saada kukoistamaan, tähän sakka ne ovat pärjäilleet lähes omillaan, vain vettä olen niille antanut muistaessani.

Senna silmävaivasta

En ole tainnut muistaa kertoa, että Sennalla oli useita silmätulehduksia, jotka alkoivat hiukan ennen joulua. Senna siristeli erityisesti vasenta silmäänsä ja hankasi tassuillaan välillä niin, että se turposi kiinni. Rähmimistäkin oli jonkin verran, mutta jotenkin vaiva näytti koko ajan siltä, että silmässä on jotain roskaa, koska sen piti siristellä sitä lääkekuureista huolimatta. Jossain vaiheessa rupesin jo arvelemaan, onko Sennan vasen silmä ollut aina pienempi toista, koska se ei näyttänyt enää aukeavan täysin ennalleen. Kolmet lääketippakuurit käytettiin, mutta viimeistä hakiessamme lääkäri kehotti meitä hakeutumaan silmätauteihin erikoistuneelle eläinlääkärille, jolla olisi kunnon vehkeet silmän tarkasteluun. Näin tehtiin ja heti tuo lääkäri näki 15 kertaa suurentavilla laseillaan, että Sennan vasemmassa silmässä kasvaa noin sentin mittainen jäykkä ripsi. Pienempiäkin oli molemmissa silmissä, mutta tämä jouhimainen ripsi oli vaivojen varsinainen syy ja vähän jo vioittanut silmän pintaa. Ripset poistettiin ja jo seuraavan päivänsä Sennan molemmat silmät olivat taas auki, eikä sen tarvinnut niitä enää ylenmäärin räpsytellä tai hieroa. Ripset voivat kasvaa uudelleen, jolloin on taas lääkärireissu edessä. Tämä on jopa todennäköistä, kun kyseessä on nuori koira, eivätkä kaikki ripsikarvatkaan ole varmaan vielä edes ensimmäistä kertaa kasvaneet. Sitten, kun oletettavasti kaikki silmän sisään haluavat ripset ovat näyttäytyneet, voidaan tehdä niiden lopullinen nirhaaminen, mikä tapahtuu Sennan ollessa nukutettuna. Ripset tai paremminkin niiden juuret jäädytetään, jolloin niiden pitäisi tuhoutua lopullisesti. Mutta tätä operaatiota ei siis kannata tehdä vielä, koska uusia ripsikarvoja voi vielä ilmaantua edellisten uusimisen lisäksi. Mainittakoon, että Sennan vakuutus korvasi kaikki silmätulehdukset, mutta ei niiden aiheuttajan eliminoimista... 

Tänään oli siis vaihteeksi sellainen kotivapaapäivä, viime viikonloppuna teimme lauantaina teatterireissun ja sunnuntaina käväisimme Turun seudulla. Muutenkin on ollut aika vilkaista, mikä on tietysti mukavaa, mutta kyllä välillä on kiva olla kotona ja puuhastella kaikenlaista.

Harmittaa, kun en voi neuloa. Otin loppukirin Lauran villatakissa ja kävikin niin, että vasemman käden etusormi kai ylirasittui toistuvasta ja pitkäkestoisesta heiluttamisesta... sillä sormella minä nostan aina langan puikolle nurjaa neuloessani. Nyt sormi on turvoksissa ja kipeä, joten täytynee lepuuttaa sitä muutama päivä. Todella harmillinen juttu, kun keskeneräisiä neuleita on vaikka kuinka paljon ja mieli tekisi niitä saattaa valmiiksi. Toivottavasti sormi pian paranee.

Ohessa tämänpäiväisiä otoksia:

Narupallo on ehdoton lelu talvellakin

Tässä 8 kk ja risat

Pallo meinaa karata taivaalle

Mihin se pallo hävisi?

Voi ei, missä se pallo taas on...

Välillä pitää vähän hengähtää

Vieläköhän tuota jaksaisi palloa heittää?

Nyt ramasee