Vuosi 2015 on lopuillaan,
joten jospa vaikka sen kunniaksi saisin vihdoinkin avattua kirjallisen arkkuni pitkän
hiljaiselon jälkeen. Vuosi on ollut monella tapaa merkittävä eli siihen on sisältynyt
niin suruja kuin ilojakin, onneksi enimmäkseen jälkimmäisiä, vaikka kaikki tietenkin
riippuu siitä kuinka asiat haluaa nähdä. Mutta rehellisesti voin minäkin taas tunnustaa
vanhan tosiasian, ettei niin huonoa, ettei siinäkin olisi jotain positiivista. Suurinta
surua tietenkin ovat aiheuttaneet läheisten sairastumiset ja loukkaantumiset,
miltä ei tietenkään elämässä voi välttyä, mutta onneksi apuakin on saatavilla
ja saatukin.
Merkittävintä lienee ollut
aika elokuu alusta tänne vuoden loppuun, vuorotteluvapaani. Vaikka se ei ihan
sujunutkaan, kuten olin kuvitellut, oli se oikein mukava ja ehkä jopa voimaannuttava
kokemus, ainakin työelämää ajatellen. Lähes täydellinen irtiotto työasioista on
merkittävä mahdollisuus ja viisi kuukautta riitti minulle mainiosti, sillä nyt
olen oikein valmis palaamaan takaisin.
Mikä oli vapaassa parasta?
Se, että aamulla ei tarvinnut herätä kellon soittoon ja singahtaa heti
liikkeelle ja itseään laittamaan työkuntoon. Käytännössä nousin kuitenkin joka
aamu ennen kuin Tuomo lähti töihin, useinhan Sennan kanssa änkesimme hänen
kyytiinsä ja kävelimme tai juoksimme keskustasta tänne kotikylään, reitistä
riippuen 4-7 km. Laittautuminen merkitsi vain pukeutumista lenkkeilyyn sopiviin
asusteisiin, mikä ei ole kummoinen tehtävä, jos kaikki varusteet löytyvät.
Ennen kuin vuoden lyhimmät päivät koittivat, olimme aamuiset kuntoilumme
tehneet yhdeksään tai kymmeneen mennessä. Näinä viimeisinä viikkoina olen
lähtenyt lenkille vasta päivän valjettua eli lähempänä kymmentä.
Aika on kulunut vähintään yhtä
nopeasti kuin muulloinkin, ellei jopa nopeammin. Koti ei tullut kuntoon eli ei
minusta taitaisi olla kotirouvaksi, ainakaan hyväksi sellaiseksi. Leiponut
kyllä olen runsaasti ja vähän komeroitakin siivonnut sitä mukaa, kun vaatteeni
ovat käyneet liian isoiksi pitää. Mutta mitään perusteellista
järjestyksenpalautusta en onnistunut tekemään. Käsitöitä olen tehnyt
kohtuullisesti, en mitenkään erityisen paljon, siis enempää kuin muulloin.
Äitiäni kävin auttelemassa Hämeessä tavanomaista enemmän nyt kun oli
mahdollisuus. Kirjoja luin vain muutaman eikä oma orastava kirjailijan urani
juurikaan edennyt muutamaa sivua elämänkertatekstiä pidemmälle.
Tapailin muutamia ystäviäni lounasaikaan
tai kahviloissa herkutellen. Myös shoppailua tuli harrastettua, vaikka paljoa
ei mukaan tarttunutkaan. Sisarusporukalla käytiin hurvittelemassa Tallinnassa
ja kolmen työkaverin kanssa kävin Pärnun kylpylässä itseäni hoidattamassa.
Samaan hemmottelusarjaan kuulunevat käynnit hierojalla, joka onkin saanut kipeät
ja jäykät nilkkani taas kuntoon. Suuri määrä liikuntaa on vaatinut suuren määrän
hierontaa, mutta painonpudotuskin osaltaan on varmasti helpottanut jalkojeni
taakkaa merkittävästi. Myös niskanjumitusta on samainen hierojani onnistunut vähentämään,
sillä meikäläiselle tavanomainenkin määrä neulomista on kuitenkin niskoja
kunnolla koettelevaa.
Ruokavalioni on muuttunut
enemmän kasviksia sisältäväksi, karkit ja muut herkut edustavat nykyään
vähemmistöä, vaikka en niistä kokonaan ole luopunut. En enää napsi ruokaa
mennen tullen, enkä syö suuria määriä kerrallaan. Jonkinlainen elämäntaparemontti
on hyvässä vauhdissa siis, vaikka moni muu asia täällä kotosalla onkin vielä
rempallaan.
Ensimmäisiä uuden vuoden
remppajuttuja lienee kirjahyllyjen siivous ja uudistus. Ikean hienot lasiovelliset
Billy-hyllyt odottavat vielä paketeissaan kokoamista ja suuri määrä pölyisiä
kirjoja odottaa puhdistamista ja lajittelua. Kaikkia kirjoja ei ole enää
tarkoitus säilyttää, joten osa lähtee kierrätykseen. Myös keittiö ja itse asiassa
koko huusholli kaipaisivat pientä päivitystä, ollaanhan tässä asuttu jo melkein
20 vuotta. Ihmettelen suuresti missä ajassa moisiin asioihin ennättää paneutua
nyt kun työelämä taas alkaa. Ei varmaankaan ennätetä.
Uuteen työelämääni kuuluu nyt
myös runsaasta liikunnasta huolehtiminen, mikä merkitsee suurta muutosta
aikaisempaan aikaan. Olenkin jo suunnitellut aloittavani työaamut tai ainakin
osan niistä klo 05.30 lenkkeillen. Jos käytän tunnin lenkkeilyyn, ehdin vielä käydä
suihkussa ja laittautua kahdeksaksi töihin. Helpommin sanottu kuin tehty, saapa
nähdä kuinka akan käy! Aamuihmisenä kuitenkin harrastan kuntoilua mieluummin
aamulla kuin illalla.
Ennen vuorotteluaikaa nousin
aamuisin klo 06.00, joten eihän tuo suunnitelma merkitse kuin puoli tuntia
aikaisempaa herätystä. Pitää vaan mennä illalla aikaisemmin nukkumaan, joten
eiköhän sitä sitten jaksa ainakin muutaman kerran viikossa. Pitää myös ruveta
laittamaan vaatteet ja muut tarvittavat vermeet illalla valmiiksi johonkin
mistä ne aamulla löytää. Nykyisin kuluu aivan liian paljon aikaa kaiken
etsimiseen. En halua tehdä varsinaisia lupauksia uudelle vuodelle, mutta ensi
vuonna ehdottoman tavoiteltavaa olisi opetella laittamaan kaikki vaatteet, tavarat
ja muut tilpehöörit omille paikoilleen. Ja keskittyä nykyhetkeen, siihen
ainoaan mikä meillä oikeasti on.
Olen todella kiitollinen
kuluneesta vuodesta. Tunnen itseni etuoikeutetuksi, kun sain vielä tämmöisenkin
mahdollisuuden. Opin taas jotain elämästä, muista ihmisistä ja itsestänikin.
Uskon ja toivon, että saan jakaa tätä hyvää oloani muillekin, tavalla tai
toisella. Kiitos teille kaikille kanssamatkaajilleni!
