Tilinpäätös

Vuosi 2015 on lopuillaan, joten jospa vaikka sen kunniaksi saisin vihdoinkin avattua kirjallisen arkkuni pitkän hiljaiselon jälkeen. Vuosi on ollut monella tapaa merkittävä eli siihen on sisältynyt niin suruja kuin ilojakin, onneksi enimmäkseen jälkimmäisiä, vaikka kaikki tietenkin riippuu siitä kuinka asiat haluaa nähdä. Mutta rehellisesti voin minäkin taas tunnustaa vanhan tosiasian, ettei niin huonoa, ettei siinäkin olisi jotain positiivista. Suurinta surua tietenkin ovat aiheuttaneet läheisten sairastumiset ja loukkaantumiset, miltä ei tietenkään elämässä voi välttyä, mutta onneksi apuakin on saatavilla ja saatukin.

Merkittävintä lienee ollut aika elokuu alusta tänne vuoden loppuun, vuorotteluvapaani. Vaikka se ei ihan sujunutkaan, kuten olin kuvitellut, oli se oikein mukava ja ehkä jopa voimaannuttava kokemus, ainakin työelämää ajatellen. Lähes täydellinen irtiotto työasioista on merkittävä mahdollisuus ja viisi kuukautta riitti minulle mainiosti, sillä nyt olen oikein valmis palaamaan takaisin.

Mikä oli vapaassa parasta? Se, että aamulla ei tarvinnut herätä kellon soittoon ja singahtaa heti liikkeelle ja itseään laittamaan työkuntoon. Käytännössä nousin kuitenkin joka aamu ennen kuin Tuomo lähti töihin, useinhan Sennan kanssa änkesimme hänen kyytiinsä ja kävelimme tai juoksimme keskustasta tänne kotikylään, reitistä riippuen 4-7 km. Laittautuminen merkitsi vain pukeutumista lenkkeilyyn sopiviin asusteisiin, mikä ei ole kummoinen tehtävä, jos kaikki varusteet löytyvät. Ennen kuin vuoden lyhimmät päivät koittivat, olimme aamuiset kuntoilumme tehneet yhdeksään tai kymmeneen mennessä. Näinä viimeisinä viikkoina olen lähtenyt lenkille vasta päivän valjettua eli lähempänä kymmentä.

Aika on kulunut vähintään yhtä nopeasti kuin muulloinkin, ellei jopa nopeammin. Koti ei tullut kuntoon eli ei minusta taitaisi olla kotirouvaksi, ainakaan hyväksi sellaiseksi. Leiponut kyllä olen runsaasti ja vähän komeroitakin siivonnut sitä mukaa, kun vaatteeni ovat käyneet liian isoiksi pitää. Mutta mitään perusteellista järjestyksenpalautusta en onnistunut tekemään. Käsitöitä olen tehnyt kohtuullisesti, en mitenkään erityisen paljon, siis enempää kuin muulloin. Äitiäni kävin auttelemassa Hämeessä tavanomaista enemmän nyt kun oli mahdollisuus. Kirjoja luin vain muutaman eikä oma orastava kirjailijan urani juurikaan edennyt muutamaa sivua elämänkertatekstiä pidemmälle.

Tapailin muutamia ystäviäni lounasaikaan tai kahviloissa herkutellen. Myös shoppailua tuli harrastettua, vaikka paljoa ei mukaan tarttunutkaan. Sisarusporukalla käytiin hurvittelemassa Tallinnassa ja kolmen työkaverin kanssa kävin Pärnun kylpylässä itseäni hoidattamassa. Samaan hemmottelusarjaan kuulunevat käynnit hierojalla, joka onkin saanut kipeät ja jäykät nilkkani taas kuntoon. Suuri määrä liikuntaa on vaatinut suuren määrän hierontaa, mutta painonpudotuskin osaltaan on varmasti helpottanut jalkojeni taakkaa merkittävästi. Myös niskanjumitusta on samainen hierojani onnistunut vähentämään, sillä meikäläiselle tavanomainenkin määrä neulomista on kuitenkin niskoja kunnolla koettelevaa.

Ruokavalioni on muuttunut enemmän kasviksia sisältäväksi, karkit ja muut herkut edustavat nykyään vähemmistöä, vaikka en niistä kokonaan ole luopunut. En enää napsi ruokaa mennen tullen, enkä syö suuria määriä kerrallaan. Jonkinlainen elämäntaparemontti on hyvässä vauhdissa siis, vaikka moni muu asia täällä kotosalla onkin vielä rempallaan.

Ensimmäisiä uuden vuoden remppajuttuja lienee kirjahyllyjen siivous ja uudistus. Ikean hienot lasiovelliset Billy-hyllyt odottavat vielä paketeissaan kokoamista ja suuri määrä pölyisiä kirjoja odottaa puhdistamista ja lajittelua. Kaikkia kirjoja ei ole enää tarkoitus säilyttää, joten osa lähtee kierrätykseen. Myös keittiö ja itse asiassa koko huusholli kaipaisivat pientä päivitystä, ollaanhan tässä asuttu jo melkein 20 vuotta. Ihmettelen suuresti missä ajassa moisiin asioihin ennättää paneutua nyt kun työelämä taas alkaa. Ei varmaankaan ennätetä.

Uuteen työelämääni kuuluu nyt myös runsaasta liikunnasta huolehtiminen, mikä merkitsee suurta muutosta aikaisempaan aikaan. Olenkin jo suunnitellut aloittavani työaamut tai ainakin osan niistä klo 05.30 lenkkeillen. Jos käytän tunnin lenkkeilyyn, ehdin vielä käydä suihkussa ja laittautua kahdeksaksi töihin. Helpommin sanottu kuin tehty, saapa nähdä kuinka akan käy! Aamuihmisenä kuitenkin harrastan kuntoilua mieluummin aamulla kuin illalla.

Ennen vuorotteluaikaa nousin aamuisin klo 06.00, joten eihän tuo suunnitelma merkitse kuin puoli tuntia aikaisempaa herätystä. Pitää vaan mennä illalla aikaisemmin nukkumaan, joten eiköhän sitä sitten jaksa ainakin muutaman kerran viikossa. Pitää myös ruveta laittamaan vaatteet ja muut tarvittavat vermeet illalla valmiiksi johonkin mistä ne aamulla löytää. Nykyisin kuluu aivan liian paljon aikaa kaiken etsimiseen. En halua tehdä varsinaisia lupauksia uudelle vuodelle, mutta ensi vuonna ehdottoman tavoiteltavaa olisi opetella laittamaan kaikki vaatteet, tavarat ja muut tilpehöörit omille paikoilleen. Ja keskittyä nykyhetkeen, siihen ainoaan mikä meillä oikeasti on.

Olen todella kiitollinen kuluneesta vuodesta. Tunnen itseni etuoikeutetuksi, kun sain vielä tämmöisenkin mahdollisuuden. Opin taas jotain elämästä, muista ihmisistä ja itsestänikin. Uskon ja toivon, että saan jakaa tätä hyvää oloani muillekin, tavalla tai toisella. Kiitos teille kaikille kanssamatkaajilleni!

Syksyä pukkaa

Puolukat ovat kohta kypsiä

Olenpas ollut saamaton kirjoittaja kuluneena kesänä. Eipä sitä kaikkea nainenkaan ehdi...

Kesä- ja heinäkuu menivät kesää tai oikeastaan kesäkeliä odotellessa. Lomaa oli heinäkuussa vain kaksi viikkoa, koska elokuun alussa aloitin viisi kuukautta kestävän vuorotteluvapaan. Alkukesän viikonloput kuluivat reissatessa sukulaisissa ympäri Suomea sekä kuopuksen asunnon remontoinnissa ja sittemmin vielä muuttopuuhissa avustaen.

Hyvissä ajoin heinäkuussa pääsin mustikankeruuseen ja teinkin oman elämäni ennätyksen, yhteensä lähes 20 litraa mustikkaa on nyt pakastettuna sekä Hämeessä että omassa pakastimessamme. Myös kanttarelleja ehdin kerätä mukavasti ennen kuin elokuun helteet ja kuivuus lopettivat niiden kasvun.

Laura tuli kesäksi kotiin ja töihin ja on nyt sitten jo muuttanut vaihteeksi Hollantiin opiskelemaan. Tilburgissa olisi meidänkin Tuomon kanssa tarkoitus syksyllä piipahtaa, jos se vain suinkin onnistuu. Sitä ennen käyn muutaman työkaverin kanssa Pärnun kylpylässä itseäni hoidattamassa. Olen huhtikuusta saakka laihduttanut ja harrastanut liikuntaa enemmän kuin koskaan aikuisiässä, joten kylpyläreissu kuuluu ikään kuin osana tähän uuteen elämään; vähän palkintoa ja lisää kuntoilua.

Ennusteet ovat luvanneet kesäkeliä vielä muutamaksi päiväksi, mutta ilmeisesti ensi keskiviikosta lähtien sää alkaa olla selvästi syksyisempi. Tänään aion kerätä puutarhasta viimeisen kerran marjoja ja mehustaa niitä. Sitten sadonkorjuussa ovat vuorosssa enää puolukat ja sienet. Patio ei tainnut tänäkään vuonna edetä ja kohta voisikin alkaa keskittyä sisätilojen siivoamiseen ja kunnostamiseen. Myös käsityöharrastus saanee uutta potkua, kun ulkoilma kylmenee ja päivät lyhenevät.

On ihanaa, kun vuodenaika vaihtuu ja saan olla vapaalla sitä seuraamassa. Painonpudotus on kuitenkin ehkä merkittävin syksyn harrastukseni, mutta siitä enemmän toisessa blogissani.

Kevättä ja kevättä

Kirjoitanpa vaihteeksi tähänkin blogiin jotain Lauran Bulgarian matkan innoittamana. Aamulla kun heräsimme ja läksimme (mielestäni) jo ennen kukonlaulua saattoreissulle kohti lentokenttää, oli mittarissa lämpöä vaivaiset 0,4 astetta ja taivasalla olevien autojen ikkunat olivat jäässä. Karmaisevaa!

Mutta kaunista oli, jopa niin, että innostuin kotiin palattuani lakanoiden pyykkäämiseen, lomalla kun kerran tänään olen ja vapaa rauhassa siivoamaan. Kävi sitten niin, että kun Flight Radarin vahtaamiselta ennätin, oli ulos jo kertynyt erinäinen määrä pilviä. Ja juuri kun sain lakanat levitettyä pihan poikki ulottuvalle pyykinarulle, alkoi sataa rakeita ja vettä. En siitä kuitenkaan lannistunut, vaan kehittelin narusysteemiä siten, että sain pyykit katon alle suojaan. Mikään ei ole niin kätevä kuin nainen! Ja juuri nyt paistaa aurinko ja tuuleekin puuskissa, joten eiköhän nuo jossain ajassa kuivu.

Laura on juuri laskeutunut Sofian kentälle. Viestiä en ole häneltä vielä saanut, mutta näillä nykyvehkeillä pystyy onneksi sen verran vakoilemaan, että tiedän koneen ainakin laskeutuneen. Kaiholla katselen noita Sofian sääennusteita ja etenkin lämpötiloja. Me emme ole täällä Suomessa saaneet nauttia vielä tänä keväänä ensimmäisestäkään varsinaisesta lämpöaallosta, en ainakaan ole huomannut tai en muista.

Mutta lomapäivä on lomapäivä, oli sää mikä hyvänsä. Taidanpa vähän syödä ja sitten jatkaa hommia. Pihatöitäkin voisi harkita, koska tuo aurinko aina välillä paistelee.

Meidänkin pihalla jo vähän kukkii: sinistä ja

punaista

Uusi kevät

Pihamaa tänään

Eipä ole tullut kirjoiteltua taas aikapäiviin. Jotenkin tuo painonhallinta kirvoittaa tuottamaan tällä hetkellä tekstiä enemmän kuin mikään muu. Muuten olen kai ollut vaan vähän saamaton kirjoittaja.

Tänä keväänä olemme tehneet pihahommia kai enemmän kuin koskaan. Tuomo on urakoinut ja raivannut puita ja pensaita, ja kaikki risut on haketettu omaa pihaa hyödyntämään. Iso homma! Tuohon kuvan kohtaan vuorenkilpien ja alasleikattujen pihlaja-angervojen väliin on suunnitteilla uusi iso kukkapenkki. Ja patiota pitäisi laajentaa tuohon etuoikealla näkyvään syyshortensiaan saakka. Tämä on jo kolmas kesä, kun pation laajennus on suunnitteilla. Ehkä kolmas kerta toden sanoo tässäkin asiassa ja patioremontti viimeinkin toteutuu. Remontti edellyttää monen kasvin siirtoakin eli uusi kukkapenkki alkaa muotoutua ehkä piankin.

Kevät on aikaisessa, vai onko vaan niin, että talvi oli aika olematon? Joskus vuosia sitten muistan meidän ahkeroineen pihalla vappuna ja silloin oli vielä joissakin paikoissa lunta. Ja tuntui, että olimme kovin ajoissa. Nyt taas tuntuu, että kevättä on jatkunut vaikka kuinka kauan, on vaan ollut vähän viileää.

Ensi viikollahan se on taas uusi vappu, ja toukokuun jälkeen tulee kesäkuu, Mahtavaa! Tätä kesää odotan aivan erityisellä innolla, mutta siitä sitten myöhemmin enemmän.